Varhainen puuttuminen

Valista, ota puheeksi, puutu, vieroida ja hoida

Oli kevättalvi 2015. Poikani oli 14 vuotias, kunnollinen ja tunnollinen iloinen poika. Sain puhelun päivällä poikani kaverin äidiltä: "minusta tuntuu että meidän pojilla on nyt kaveripiirissä jotain kannabisjuttuja meneillään...". Otin puhelun vakavasti, vaikka en uskonut että juuri minun poikani kuuluisi ko. kaveriporukkaan, saati hölmöilisi huumeiden kanssa. Olinhan kuitenkin turvallisuusalan ammattilainen ja valistanut lapsenikin jo varhaisessa vaiheessa.

Menin kotiin, pojan huoneeseen ja istuin sängynpäälle hänen viereensä. Poika oli juuri tsättäilemässä kännykällään. Pyysin poikaa antamaan kännykän. Poika kysyi minkä vuoksi, vastasin että "kyllä sä taidat tietää". Poika antoi kännykkänsä ja peitti toisella kädellä silmiään häpeän merkiksi ja sanoi "no voihan vittu".

Kännykän sisällön tutkimiseen meni kaikkiaan useampi viikko. Olimme sopineet, että sillä ehdolla saavat älypuhelimet, että sieltä ei poisteta mitään viestejä, eikä kuvia ja saan halutessani katsoa mitä he touhuu matkapuhelimillaan.

Kuitenkin jo ensisilmäys viesteihin paljasti että kannabiksen käyttö oli alkanut jo lähes puolivuotta ennen kiinni jäämistä ja käyttö oli varsin lyhyessä ajassa muuttunut kokeiluvaiheesta viihdekäytöksi. Keskusteluista päätellen, seuraavana kokeiluun olisi ollut tulossa LSD ja sienet. Nuorimmat olivat noin 12 vuotiaita tyttöjä ja poikia. Kannabista oli polteltu kouluaikanakin, mikä paljastui watsap viesteistä ja kuvista.

Laitoin samana iltana viestin kouluun tilanteesta ja ilmoitin että menemme aamulla nuorisoasemalle huumeseuloihin, eikä poika tule sen vuoksi aamusta kouluun. Pyysin tekemään lastensuojeluilmoituksen sekä ilmoituksen poliisille, koska kyseessä oli törkeä huumausainerikos, eli huumeiden myyminen alaikäisille.

Aamulla kun poika heräsi, ilmoitin että nyt lähdetään seuloihin, eli ettei käy vessassa, ei syö eikä juo mitään, vaan pukee vaatteet ylleen ja lähdetään sängystä suoraan. 

Nuorisoasemalla oli vastassa ystävällinen nainen, joka vei pojan valvottuun näytteenottoon. Pojalle varattiin aika nuorisoasemalle. Näytteenoton jälkeen olimme jo lähdössä, kun hoitaja juoksi peräämme. Seuloissa oli myös opiaatit positiiviset ja lääkäri halusi tavata heti pojan. Siispä menimme takaisin.

Poika oli valkea kuin lakana ja hoki järkyttyneenä "äiti mä en oo ottanu mitään muuta kun kannabista", "äiti usko mua, mä en oo ottanu mitään opiaatteja", "äiti sun on pakko uskoo mua". 

Vastaanotolla kävimme läpi sitä, mistä opiaatit olisivat voineet tulla positiiviseksi. Käytiin yskänlääkkeitä myöden kaikki aineet läpi, mikä voisi antaa virheellisen positiivisen. Lopulta pyysin kertomaan yksityiskohtaisesti viimeisestä käyttökerrasta. 

Poika kertoi että oli kerännyt kavereilta jo rahat. Hän oli saanut taas haalittua uusia kavereita niin paljon, että sai omansa ilmaiseksi. Heidän piti illalla lähteä leffaan ja kaikki oli lippuja myöden hankittu, paitsi kannabis. Kun poika oli hakenut kannabista, myyjä oli pahoitellut ettei hän ollut saanutkaan nyt kannabista, mutta hänellä on hassista, mikä on aivan samaa, mutta eri muodossa. Myyjä oli neuvonut pojille miten sitä käytetään. Pojat olivat leiponeet leffaan "kannabiskeksejä" ja poltelleet savut. Koko porukka oli lopulta ollut aivan sekaisin ja kavereita oli tippunut matkakastakin, kun jalatkaan eivät olleet enää kantaneet. Lääkäri piti mahdollisena että hassiksen joukkoon on lisätty aineita, mitkä jouduttavat riippuvuuden syntyä ja siksi näyte on ollut positiivinen.

Soitimme vielä toisen vanhemman tutulle poliisimiehelle kaiutin puhelun. Tämä poliisi vahvisti, että hassiksen joukkoon voidaan laittaa riippuvuutta jouduttavia aineita, ilman että käyttäjä sitä huomaa päällepäin.

Selasin poikani puhelinta. Puhelimesta löytyi myös alastonkuvia kaveripiirin tytöistä. Niitä oli jaeltu ilmeisesti kaveriporukassa enemmänkin tai tytöt olivat lähetelleet niitä itsekin. Lisäksi paljastui että tytöt olivat tehneet ns "sormetusvideoita", mitä lie olivat niillä tehneetkään. Annettiin kännykkä lopulta poliisin tutkittavaksi.

Kyselin kaikesta pojaltani. "Kuka tämä on?", "missä se asuu?", "mitä koulua käy?" jne. Lopulta laitoin watsap ryhmään viestiä että haluan näiden nuorten vanhempien numerot ja joko kertovat ne itse minulle tai sitten otan yhteyttä poliisiin. Yhtä lukuun ottamatta kaikki antoivat numeronsa.

Soitin jokaiselle vanhemmalle. Suurin osa vain naureskeli että kun kaveriporukassa on kaksi saman nimistä, että onkohan kyse nyt tästä toisesta, että ei heidän poikansa... yksi vanhempi oli sitä mieltä että lapset nyt vain kokeilee. Kutsuin kaikki vanhemmat meille lapsineen, että asian voisi selvittää. Koko kaveripiiristä ainoastaan kolmen pojan vanhemmat ottivat asian vakavasti ja noudattivat kutsua. Näiden kolmen perheen nuoret ovat tänä päivänä opiskelemassa ja elämä hyvällä mallillaan.

Poliisi soitti. Kertoi saaneensa yhteystiedot koululta. Sanoi että kun kyseessä on alaikäinen, niin heillä ei oikein ole juridisia keinoja puuttua asiaan. Ja kun lastensuojeluilmoituskin on tehty ja pojalla jo hoitosuhde nuorisoasemalla, niin heillä ei oikein viran puolesta ole minulle mitään asiaa. Mutta kysyi haluaisinko, että hän tulisi työparinsa kanssa joku ilta tai viikonloppu juttelemaan poikani kanssa? Ja ilman muuta sopi! Sovimme heti seuraavan sunnuntain. 

Poliisit tulivat kylään ja istuttiin alas juttelemaan. Toinen poliiseista aloitti pyytämällä poikaa kertomaan omin sanoin millainen käsitys hänellä oli kannabiksesta. Poika avoimesti kertoi poliiseille erilaisista tutkimuksista, mitä oli aiheesta lukenut ja että kyseessä on terveystuote, mikä on täysin puhtaasti luonnontuote. Poika myös kertoi miten kukaan ei ole kuollut kannabikseen, mutta alkoholiin on ja kertoi pitävänsä alkoholia vaarallisempana kuin kannabista. Poliisit kertoivat omasta työstään ja käytiin hyvin mielenkiintoinen keskustelu monellakin tapaa. Lopuksi poliisi kysyi pojaltani, että onko hänen  käsityksensä yhtään laajentunut siitä, mitä se oli, kun ryhdyimme keskustelemaan. Poika myönsi, että oli ehkä vähän yksisilmäisesti ja tarkoituksenhakuisesti lueskellut tutkimuksia. Ikään kuin etsien sieltä vaarattomuutta ja haitattomuutta tukevia argumentteja.

Poliisi laittoi vielä myöhemmin sähköpostitse meille kutsun, katsomaan Tähtiverstaan huumevalistusteatteria

Seuraavaksi meille tuli lastensuojelun työntekijät. Heidän käyntinsä oli varsin lyhyt ja myös heidän kanssaan kävimme läpi samoja asioita. Lopulta lastensuojelusta totesivat, ettei poikani osalta ole nyt asiakkuuteen aihetta, mutta pyysi tekemään lastensuojeluilmoituksen heti, jos vaikuttaa siltä että homma jatkuu tai tulee muuta huolta.

Kävimme nuorisoasemalla. Siellä jäin hieman alakynteen alaikäisten päihteidenkäytön nollatoleranssini kanssa, kun henkilöstö ja toinen vanhempi olivat sitä mieltä että esimerkiksi oluen juonti olisi ihan ok. Pidin kuitenkin pääni siinä, että meillä on kotona nollatoleranssi ja piste! Kuoliaaksi ymmärtäviä aikuisia on maailma täynnä, joten kyllä tänne  yksi nollatoleranssin ihminen mahtuu asettamaan lapselleen rajoja.

Jotenkin ammatilaisilla ei ole mitään käsitystä, mitä on olla työssä käyvä neljän lapsen yksinhuoltaja. Jos siinä paletissa kaikki ei toimi niin kuin on sovittu, meidän koko toimeentulo ja muu kaatuu. Ei isossa perheessä missä on vain yksi vastuullinen aikuinen, pysty pitämään mitään "kaljaa voi juoda" rajoja. Vaadin että satunnaisia seuloja otetaan viikottain, sitten kuukausittain jos ne pysyy puhtaana ja lopuksi satunnaiset seulat jos huoli herää.

Poika oli voimakkaan psykologisen ja sosiaalisen riippuvuuden asteella ja jotakin piti tehdä täyttämään pojan arkeen syntyvä aukko sosiaalisessa toiminnassa ja tekemisessä. Kun pojalla ei ollut enää yhtään kavereita, jotka eivät käyttäisi huumeita, vieroitin pojan peliriippuvuuden avulla aineista ja huumeporukoista.

Kun vanhimman veljen huumeriippuvuus paljastui, poikani sanoi "äiti kyl mä nyt ymmärrän et miks sä teit sen kaiken mitä teit mun eteen sillon kun mä jäin kiinni. Tai kyl mä sen ymmärsin jo sillon, mut nyt mä tosiaan tajuun, et mä voisin olla tossa samassa tilanteessa".

 

Nyt poika on täysi-ikäinen, asuu vielä kotona ja hän opiskelee ja hänellä on aivan ihana tyttöystävä. Kavereita ei edelleenkään ole montaa, koska huumeiden käyttö on niin yleistä, eikä hän halua huumehöyryistä porukkaa enää elämäänsä. Pojalle jäi lisäksi hyvä fiilis poliisien kotikäynnistä.