Siitä se sitten alkoi. Helvetti.

 

"Mä en oikein tiedä mistä aloittaisi. Pitäisikö kertoa siitä miltä musta nyt tuntuu vai mistä kaikki alkoi. Ja mistä kaikki ylipäätään alkoi? 

Joku on joskus sanonut, että lapsi valitsee vanhempansa ennen syntymää. Se lapsi opettaa vanhempiaan ja vanhemmat lastaan. Sen mä ainakin olen oppinut, että elämä satuttaa niin paljon, ettei  voi enää edes itkeä. 

Mun lapsi on narkomaani. Mulla kesti yli kaksi vuotta, että tajusin sen. Aluksi yritin keksiä syitä sille miksi mun lapsi käyttää huumeita. Mulla oli mielestäni todella hyvä syy. Mun lastani oli yritetty hyväksikäyttää seksuaalisesti kun hän oli 15.  Hän ei pystynyt puhumaan siitä ja pakeni pilveen. Niin mä selitin itselleni. Todellisuudessa siinä vaiheessa vahinko oli jo tapahtunut, mä en vain tajunnut sitä. Oikeastaan mä en hyväksynyt sitä. Olen aina kuvitellut olevani äiti, joka ei katsele lastaan ruusunväristen lasien läpi. En ollutkaan. Tajusin olevani äiti, jolla on tummennetut aurinkolasit. En mä mitään olisi voinut silloin nähdäkään. 

Koska mä sitten tajusin kuinka koukussa mun lapsi on? Silloin kun mä pakkasin sen tavaroita asunnosta, josta se oli häädetty 2kk asumisen jälkeen. Se mun pieni suloinen lapsi istui olohuoneensa lattialla silmien tilalla oli vain pupillia. Se mun pieni suloinen vauva istui siinä ja räpelsi pientä paperinpalaa käsissään tajuamatta mikä se oli. 

-Mä pakkaan. Äiti mä pakkaan.

Ulkoa kuului linnunlaulua ja aurinko heitti säteitään sen pienen suloisen lapsen hiuksiin. Mä tuijotin itku kurkussa sitä mun pientä lastani ja tajusin, että ei siinä ole se mikä mä kuvittelen sen olevan. Siinä istui narkkari."

Seuraa Narkkarin mutsi - blogia, alla olevista linkeistä, klikkaamalla niiden otsikkoa. Sivut aukeavat alkuperäisen blogin sivuille. Blogi on julkaistu läheisen luvalla, joka blogia kirjoittaa.